Marija Puaren ja kreivi Orlov-Davidovin henkilapsi

Marija Jakolevna Puare oli venäläinen näyttelijätär, laulajatar ja myös rakastettujen romanssien säveltäjä – ja spiritualisti. Hän syntyi Moskovassa 1863. Hänen tunnetuin romanssinsa on Я ЕХАЛА ДОМОЙ, ”matkustin kotiin”. Sen voi kuunnella vaikkapa täältä. Hänen isänsä oli nimeltään Poiret, mutta koska venäläiset kirjoittavat ulkomaiset nimet kuten ne äännetään, käytän tässä Marijasta venäläistynyttä sukunimeä Puare (мария пуаре).

Kuvalähde: https://moskvichmag.ru/lyudi/moskovskaya-krasavitsa-mariya-puare/

Marija Jakolevnan elämän alkutaival ei ollut helpoimmasta päästä. (Seuraavat elämäkertatiedot pohjaavat Mannherzin mainioon tutkimukseen Modern Occultism in Late Imperial Russia.) Hänen isänsä, ranskalainen voimistelun, uinnin ja miekkailun opettaja, oli tullut Venäjälle etsimään onneaan, mutta tytär jäi orvoksi jo kaksitoistavuotiaana. Neljän vuoden kuluttua hänet naitettiin itseään huomattavasti vanhemmalle miehelle. Tästä huolimatta hän sai toteuttaa kykyjään ja pääsi opiskelemaan Moskovan konservatorioon. Hän liittyi Mihail Lentovskin seurueeseen 1880 ja esiintyi Pietarin Aleksanterin teatterissa vuodesta 1890. Hänen tähtensä alkoi kuitenkin hiipua vuosisadan vaihteessa, kun hän sairastui keuhkokuumeeseen. Puare koetti perustaa oman teatterin, mutta hanke ei edennyt pitkälle. Tässä välissä hänellä oli merkittävä avioliiton ulkopuolinen suhde ja hän sai tyttären, Tatjanan.

Hyvin keski-ikäisillä päivillään, 1906, Marija Puaren elämässä tapahtui uusi käänne. Kreivi Aleksei Orlov-Davidov rakastui häneen. Kreivi oli hullaantunut ja ilmeisimmin tunne oli molemminpuolinen. Lopulta Orlov-Davidov otti avioeron vaimostaan (tämä oli syntyjään paronitar von Stahl). Puare ja Orlov-Davidov menivät salaa naimisiin tammikuun 17. päivänä 1914. Tässä kohden Marija Puare oli jo yli 50-vuotias, selkeästi yli lapsensaanti-iän.

Hurmaava Marija Puare

Yksi erityinen tekijä, joka veti alun alkaenkin pariskuntaa yhteen, olivat molempien esoteeriset harrastukset. Kreivi oli vapaamuurari ja Marija Puaren tiedettiin harjoittavan muiden muassa spiritismiä ja hypnotismia. He pitivät yhdessä seansseja, joissa Puare ilmensi meediokykyjä. Kerrottiin, että nimenomaan henget näissä istunnoissa kehottivat paria aloittamaan suhteen ja hankkimaan perillisen Orlov-Davidoville. Ja sitten, taikakeinoin, pariskunnalle ilmaantui 1915 vauva, Aleksei.

Tästä alkoi hurja tapahtumaketju, joka kärjistyi valtavan mediahuomion aikaansaaneeseen oikeudenkäyntiin 1916. Tilanne lähti ilmeisimmin liikkeelle siitä, että lapsen ostettu alkuperä koetettiin salata ja pariskunta joutui kiristyksen uhriksi. Tilanteessa painoi kreivin asema duuman jäsenenä ja Orlovin mahtavan suvun edustajana. Hänen oli puolustauduttava. Ei siis mikään ihme, että kun hän joutui skandaalin kouriin, kohina oli niin valtava, että se kuului Suomen suuriruhtinaskunnassa asti. Kolmantena syynä oli ilmapiiri: sotaväsymys ja myös okkultismi-vastaisuus. Neljäntenä mahtina oli alati nouseva viha aristokratiaa vastaan. Okkultismiin syventynyt kreivi kuvasti juuri sitä luonteenheikkoutta, jota vallankumoukselliset voimat katsoivat aristokratian olevan täynnään.

Kreivi joutui median hampaisiin, mutta niin joutui Marija Puarekin, toki. Hän sai huomata, että oli ”ranskalainen”, ulkomaalainen, jolle juonittelu oli luontaista. Kreivin kohtelu oli vielä armottomampaa, sillä hänet tuomittiin mieheytensä menettäneeksi: ”Aamut hän vietti Marija Jakolevnan kanssa, sitten ajoi ennustajalle, sitten harjoitti spiritismiä ja kutsui henkiä ja välillä poikkesi Duumaan.” (sit. Mannherz s. 180). Lisäksi vihjailtiin, että kreivillä oli homoseksuaalisia taipumuksia, joita hän toteutti pahamaineisen ennustajan Filimovitšin kanssa. Samaan aikaan itse keisariperhe tunnetusti myös kärsi vastaavasti Rasputin-skandaaleista.

Orlov-Davidov syytti Puareta huijaamisesta, että tämä olisi ostanut lapsen salaa ja huijannut hänet luulemaan, että Aleksei olisi hänen oikea perillisensä. Puare sanoi, että lapsi syntyi astraalihengestä ja että kreivi tiesi tämän oikein hyvin, koska oli hengen ilmestyessä paikalla.

Lappeenrannassa ilmestynyt sosiaalidemokraattinen Kansan Ääni julkaisi oikeudenkäynnistä mitä vauhdikkaimman jutun 17. lokakuuta 1916 otsikolla ”Nenästä vedetty kreivi”. Lähtökohta jutussa on selvä: mitä jaloinkaan veri ei voi suojata ”löysäpäisyydeltä”. Lehti muistuttaa, kuinka kreivin ”komealla kanta-isällä oli aikanaan onni ja kunnia kuulua” ”Katri-keisarinnan – – rakastajain sarjaan.” Ensin kreivi on naimisissa ”vertaisensa” kanssa, mutta joutuu sitten ”nololla tavalla erään seikkailijanaisen nenästä vedettäväksi”. Ja se, mistä ”kreivillinen pää meni kerrassaan pyörälle” oli Marija Jakolevnan spiritistiset ja okkultistiset konstit:

”Pimeässä huoneessa tanssivat pöydät, harput soittivat käsin koskematta, esineet lentelivät ilmassa, salaperäiset äänet kuiskivat, kukkaruukut putoilivat. – – Sitten astui näyttämölle kreivin tytär-vainaja ja surkutteli, että pappa on onneton perhe-elämässään, mamma kun ei häntä rakasta, mutta eräs toinen nainen rakastaa pappaa kaikesta sydämestään ja sielustaan.”

Kreivi on kotiseudullaan aateliston vaaleja varten, kun poikalapsi syntyy. Kansan Ääni kirjoittaa edelleen:

”Mutta eipä tiedä perillisestään riemuitseva perheen isä, mitä huolta ja hommaa äidillä oli saadessaan piltin isän näköiseksi. Sillä kun kätilö toi synnytyslaitoksesta ensimmäisen 15 ruplasta ostamansa poikalapsen, niin tiuskui Maria Jakolevna, joka nyt vihdoinkin oli päässyt kreivi Orlov-Davidovin lailliseksi vaimoksi:

-Viekää pois tämä joutava! Mikä kreivi tämä on, kun ei ole kulmakarvojakaan.

Tuotiin toinen. Ei sekään kelvannut. Vasta kolmannella olivat niin huomattavat kulmakarvat, että se kelpasi kreivin suvun jatkajaksi.”

Sitten lehdessä kerrotaan, miten kreivin silmät aukenivat vähitellen ja hän alkoi miettiä, miten ongelmasta päästäisiin. Oikeusteitse! Lopputulos oli tämä:

”Tehtaan tyttö Andrejevin vuoden vanha, pyhässä kasteessa Alekseiksi ristitty poika tuomittiin menettämään kreivin arvon, jonka hän kohta syntymisensä jälkeen aikoi laittomalla tavalla anastaa. Kreivitär Maria Jakolevna Orlov-Davidovan vapautti oikeus kuitenkin syytteestä.”

Kreivi Orlov-Davidov. Kuva ru.wikipedia.org

Näin kävi. Oikeus ei pitänyt kreivin heikkoudesta ja katsoi tämän olevan vastuussa asioistaan. Mediakin tuomitsi kreivin; se teki hänestä vätyksen, jolla ei ollut osaa eikä arpaa vaimonsa touhuissa. Hän sai vain tyhmyrin roolin.

Marija Puare tosiaankin vapautettiin huijaussyytteistä.

Tuli vallankumous. Kreivi pakeni lukuisien muiden aristokraattien tavoin Venäjältä ja eli vanhaksi Ranskassa. Hän kuoli Pariisissa 1935. Syystä tai toisesta Marija Puare jäi ja eli loppuelämänsä kotikaupungissaan Moskovassa. Ehkä hänellä ei ollut varaa lähteä maasta, ehkä hän halusi jäädä tyttärensä vuoksi. Hänen elämänsä oli niukkaa, sillä hän joutui taistelemaan pitkään saadakseen eläkkeen. Hän kuoli Moskovassa 1933.

Lähteet:

Kansan Ääni 17.10.1916.

Julia Mannherz: Modern Occultism in Late Imperial Russia. Northern Illinois University Press, DeKalb 2012.

Московская красавица: Мария Пуаре. МОСКВИЧ Mag.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s